maanantai 21. joulukuuta 2009

LEIMAKIRVES

Kööpenhaminan kokous päättyi sekavissa tunnelmissa. Valtionpäämiehet hyväksyivät kannanoton, jonka käytännön merkitys nähdään lähi aikoina. Pakko tunnustaa, että epäusko YK:n kykyyn hoitaa ilmastoneuvotteluja valtasi mielen. Olisiko sittenkin paremmin, että ilmastosopimuksia tehtäisiin jatkossa pienempinä palasina? Jos esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina pääsisivät sopimukseen päästöjen leikkauksista, ratkaisulla olisi todellista vaikutusta hiilipäästöihin. Ovathan nämä kaksi maata maapallon suurimmat päästöjen aiheuttajat. EU samoin kuin monet muutkin maat ovat sitoutuneet omiin kansallisiin päästövähennyksiin. Tällä tiellä mennään joka tapauksessa eteenpäin.

Myönteistä oli, että ilmastomuutoksen pysäyttämistä ei kokouksessa kukaan asettanut kyseenalaiseksi. Maapallolla ollaan ilmastouskossa, mutta ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi konkreettiset toimet, joihin kaikki sitoutuvat, ovat tiukassa.

Kööpenhaminan ilmastokokoukseen kiiri viestejä eduskunnan budjettikäsittelystä. Kansanedustaja Antti Rantakangas kunnostautui ympäristöministeriön pääluokan käsittelyssä moittimalla taas ministeriötämme. Nyt olemme hänen mielestään taistolaisten linnakke.

Me ympäristöministeriöläiset emme paheksu viherpiipertäjä-nimitystä, mutta vanhanaikaisten puolueleimakirveiden heitteleminen on väärin.

Oltuani runsaan vuoden ympäristöministeriössä hommissa, voin omasta puolestani sanoa, etten ole koskaan kysynyt ministeriön virkamiehiltä, onko heillä jonkun puolueen jäsenkirja vai ei, enkä tule kysymään. Minusta on tärkeintä, että virkamies osaa hommansa.

Toivottelen hyvää ja rauhallista joulua, jonka aion viettää tutuissa maisemissa Kemijokivarressa Lapissa.

perjantai 11. joulukuuta 2009

MITTAVIN URAKKA VIELÄ EDESSÄ?

Ympäristöhallinnon mittava urakka ensimmäisten vesienhoitosuunnitelmien valmistelemiseksi saatiin eilen hienosti päätökseen, kun valtioneuvosto hyväksyi seitsemän Manner-Suomen vesienhoitosuunnitelmaa. Suunnitelmien laatiminen on ollut melkoinen ponnistus alueellisissa ympäristökeskuksissa, vesienhoitoalueilla, Suomen ympäristökeskuksessa ja täällä ympäristöministeriössä. Se on tietysti vaatinut paljon työtä myös kaikilta niiltä viranomaisilta ja sidosryhmiltä, jotka ovat osallistuneet yhteistyöryhmien toimintaan tai antaneet muulla tavalla panosta suunnitelmien valmisteluun.

Nyt kun suunnitelmat ovat valmiita, voimme hyvällä syyllä olla ylpeitä niistä. Suunnitelmat on laadittu hyvin monipuolisella asiantuntemuksella. Meillä on kattava tieto Suomen vesien tilasta, tavoitteet on asetettu sekä määritelty millä toimilla ja keinoilla tavoitteet aiotaan saavuttaa.

Työ ei kuitenkaan lopu tähän. Oikeastaan mittavin urakka on vasta alkamassa. Vesienhoidon suunnitelmille tarvitaan realistinen toteuttamissuunnitelma ja –aikataulu.

Tämä työ on tarkoitus aloittaa heti ensi vuoden alussa .

Valtioneuvostokin edellytti eiliseen päätökseen liittyvässä lausumassaan, että vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi laaditaan 31.12.2010 mennessä laajapohjaisena yhteistyönä vesienhoidon toteutusohjelma, jolla luodaan myös valmiuksia kauden 2016 - 2021 vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle.

Se on tiedossa, että toimia tarvitaan maatalouden päästöjen vähentämiseksi, jotta vesistöjen rehevöityminen voidaan estää. Tällä saralla työ on pitkäjänteistä, eikä tuloksia välttämättä näe heti seuraavana vuonna.

Oman lisänsä toteuttamisen keinoihin tuo emeritus kansliapäällikkö Lauri Tarasti, joka jättää mietelmänsä, miten haja-asutusalueiden jätevesiasiat pitäisi järjestää. Selvitysmies Tarasti luovuttaa raporttinsa ympäristöministeri Paula Lehtomäelle ensi maanantaiaamuna. Etukäteen on tiedossa, että Tarasti on kuunnellut hartaasti syksyn aikana toimijoita ja maaseudun asukkaita.

Vuonna 2004 ympäristöministeri Ja Erik Enestamin hyväksymä asetus on herättänyt lähes yhtä kiivasta keskustelua kentällä kuin 1990-luvulla Natura. Asetuksen toimeenpano ei myöskään ole sujunut aikoinaan suunnitellulla tavalla. Asetuksen määräykset tulevat voimaan kymmenen vuoden siirtymäajan päätyttyä eli vuonna 2014.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

PERÄPEILIIN KATSOMINEN EI KANNATA

Tulihan se taas sieltä: tällä kertaa keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas ehdottaa ympäristöministeriön lakkauttamista.

Ymmärrän oikein hyvin, että keskustalaisilla on jäänyt takavuosilta ympäristöasioiden hoidosta paljon hampaan koloon. On ollut Naturaa, vesiasioita ja rantojen suojelua sekä haja-asutusalueiden jätevesikysymyksiä.

Ympäristöasioissa peräpeiliin katsominen ei ole järkevää, eikä edes hyödyllistä. Keskustalaistenkin kannattaisi nähdä, mikä painoarvo ympäristöasioilla tänä päivänä maailmalla on. Trendinä on vahvistaa ympäristöasioiden hoitoa politiikassa ja hallinnossa eikä vähentää. Hyvänä esimerkkinä on Euroopan unionin uusi salkkujako. Ympäristöasioille tuli peräti kaksi salkkua: komissaarit sekä ilmasto- että ympäristöasioille.

Olisi hyvin omituista, jos ympäristöasioitaan hyvin hoitanut Suomi lakkauttaisi oman ympäristöministeriönsä, varsinkin kun ilmasto- ja energia-alalla eivät näytä haasteet ainakaan vähenevän.

Kokonaan eri asia on, mikä maa- ja metsätalousasioiden oikea paikka on hallinnossa. Maatalouden merkitys elinkeinona on epäilemättä kutistunut niistä päivistä, kun keskusta oli maalaisliitto. Ollaanko silti valmiita siihen, että maatalous- ja metsäasioita hoidetaan muiden elinkeinojen joukossa työvoima- ja elinkeinoministeriössä? Mitä maataloustuottajat itse asiasta ajattelevat. Jos kaikkien elinkeinojen paikka on nykyään TEM:ssä, silloin riista-, kala-, poro- ja vesiasiat maa- ja metsätalousministeriössä kuuluisikin yhdistää ympäristöministeriön toimialaan.

tiistai 24. marraskuuta 2009

ALUEHALLINTOUUDISTUS PUHUTTAA KENTTÄÄ


Työtoverini aluehallinnosta, ympäristöneuvos Antti Ylitalo Kuopiosta on Helsingin Sanomille lähettämänsä kirjoituksen perusteella hyvin huolissaan ympäristölupien käsittelyn riippumattomuudesta, puolueettomuudesta ja voimavaroista ensi vuoden alussa työnsä aloittavien aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueilla.

Tasavallan presidentti on juuri vahvistanut aluehallintouudistusta koskevat lait, joten uudistus on täyttä totta ensi vuoden alussa. Eduskunnan käsittelyssä on vielä uudistuksen toimeenpanoa koskevia substanssilakeja.

Ympäristölupia käsitellään tällä hetkellä 13alueellisessa ympäristökeskuksessa. Merkittävät ympäristöluvat samoin kuin vesitalousluvat käsitellään kolmessa ympäristölupavirastossa, joista yhdessä Ylitalo toimii ympäristöneuvoksena.

Aluehallintouudistuksessa nykyiset valtion aluehallintoviranomaiset; lääninhallitukset, työvoima- ja elinkeinokeskukset, tiepiirit, työsuojelupiirit, ympäristökeskukset ja ympäristölupavirastot lakkaavat. Niiden tehtävät siirtyvät 15 elinkeino-, liikenne ja ympäristövirastoille (ELYt) , joista 13 tulee olemaan ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue. Uudessa aluehallinnossa ympäristölupien käsittely keskitetään aluehallintovirastoihin( AVIt), joita maahan tulee kuusi, mutta ympäristö- ja vesilupa-asioita niistä käsitellään neljässä. Näin ollen ympäristö- ja vesilupien lupien käsittelyä voidaan keskittää, mikä takaa paremman asiantuntemuksen ja voimavarat lupien käsittelyyn.

Aluehallintouudistus merkitsee sitä, että ympäristöasioiden lupa- ja valvonta-asioita hoidetaan jatkossa eri paikoissa. Jotta muutos saadaan sujumaan mutkattomasti, se edellyttää hyvää ja tiivistä yhteistyötä AVIen:n ja ELYjen ympäristövastuualueiden virkamiesten välillä. Alueilla toimivat ympäristövirkamiehet tuntevat hyvin toisensa, joten uskon yhteistyön sujuvan hyvin. Yleisen edun puhevaltaa ympäristöasioissa käyttää edelleen ELYjen ympäristövastuualue, luultavasti samat virkamiehetkin kuin nykyisissä ympäristökeskuksissa. Ympäristöasioissa virastojen toimivalta perustuu niin kuin nykyisinkin substanssilainsäädäntöön. Viraston nimen muuttuminen ei tätä asiaa muuta.

Ympäristöministeriössä on pyritty pitämään huoli siitä, että uusissa AVEissa ja ELYissä ympäristövastuualuueet voivat toimia riippumattomasti ja puolueettomasti. Esimerkiksi mikään muu vastuualue ELYssä ei voi käyttää ympäristöviranomaiselle kuuluvaa puhevaltaa yleisen edun valvonnassa.

Tuottavuustavoitteet koskevat koko valtionhallintoa. Niiden toteuttamiseen myös tämä hallitus on sitoutunut ja meidän virkamiesten tehtävänä on panna ne täytäntöön. Tämä merkitsee, että joka portaassa hallinnossa väki vähentyy, kun eläkkeelle lähtevien tilalle ei aina palkata uusia. Ympäristölupavirastojen nykyinen työtilanne on tuottavuustavoitteita asetettaessa otettu huomioon, sillä lupien käsittelyaikoja olisi saatava lyhennettyä.

Aluehallintouudistuksen aikataulu on kireä. Se on meidän kaikkien tiedossa. Tähän aikatauluun hallituksessa olevat poliittiset ryhmät ja myös eduskunta on sitoutunut. Se tekee kaikkien aluehallinnossa työskentelevien elämän juuri nyt epämukavaksi, mutta toisaalta jos uudistusta olisi vatvottu vuosikausia, aluehallinnon virkamiehet olisivat joutuneet "roikkumaan löysässä hirressä" vuosikausia. Nyt päätökset on saatu ripeästi aikaan, joten tiedämme, missä valtion aluehallinnon tehtäviä jatkossa hoidetaan.

Lopputulos hallinnonmuutoksessa riippuu viime kädessä meistä itsestämme ja ennen muuta aluehallinnossa työskentelevistä virkamiehistä. Omalla työllämme ja esimerkillämme näytämme, onko kysymys taka-askeleesta ympäristöasioiden osalta vai vahvasta harppauksesta eteenpäin, kun alueiden ympäristöosaajat tuovat vahvan panoksensa niin elinkeinojen kuin liikenteen pöytään . Tulevaisuuden Suomessa tuotannon pitää perustua luonnontaloudellisesti kestävälle pohjalle. Tästä on myös nyt kysymys.

torstai 19. marraskuuta 2009

HYVÄ MEPIT

Euroopan unionin parlamentaarikot esittävät 20 miljoonan euron määrärahaa EU:n Itämeri-strategian toimeenpanoon. EU:n on määrä hyväksyä historiansa ensimmäinen Itämerta koskeva strategia vielä tämän syksyn aikana. Tähän mennessä EU on myöntänyt erityistukea vuositasolla 200 miljoonaa euroa Välimeren alueen kehittämiseen. Myös Tonavan ranta-alueet ovat laatimassa omaa ohjelmaansa.

Itämeri on nykyisellään käytännössä lähes EU:n sisämeri. Vain Suomenlahden itärannalla merialuetta hallinnoi Venäjä.

Itämeri voi huonosti. Sen ravinnekuormaa ei ole onnistuttu vähentämään, vaikka Itämeren kehittämisestä ei ole ohjelmia ja strategioita puuttunut. Se, mikä on puuttunut, on poliittinen johtajuus, jolla Itämeren maat sitoutuisivat päästöjen vähentämiseen.

Itämeren suurin saastuttaja on Puola ja kakkosena tulee Venäjä, vaikka viimeksi mainittu onkin tehnyt kiitettävää työtä omalla rahalla ja merkittävällä naapuriavulla Pietarin jätevesien puhdistamiseksi. Suomen päästöt Itämereen ovat asukasta kohti laskettuna suurimmat. Meidän kohdallamme maatalouden osuus on päästöjen aiheuttajana merkittävä. Yksi osa Itämeren ravinnepäästöjen torjunnasta ovatkin maatalousohjelmat.

Kasvanut meriliikenne öljykuljetuksineen muodostaa jatkuvan turvallisuusriskin, jonka hallintaan Itämeren maat panostavat yhä kovin eri tavalla. Suomi on satsannut öljyonnettomuuksien torjuntaan ja öljyvuotojen lentovalvontaan. Samoin tekevät Ruotsi ja Viro. Venäjä sen sijaan ei osallistu avomerialueella tapahtuvaan öljyonnettomuuksien torjuntaan.

Itämeren ravinnekuormituksen vähentämiseen tarvitaan tekoja, eivätkä tarpeelliset toimenpiteet synny ilman rahaa.

Oli vähän surkuhupaisaa lukea lehdistä, että " Suomi ei vastusta EU parlamentin Itämeri strategialle ehdottaman 20 miljoonan euron määrärahan hyväksymistä". Ei vastusta ei kuulosta hyvältä sanaparilta, kun on kysymys unionin budjetin rahasta, joka "sataisi suoraan suomalaistenkin laariin". Unionin rahalla päästäisiin välittömästi parantamaan Itämeren tilaa ja samalla sen rantojen asukkaiden elinympäristöä.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Vähemmän saarnoja, enemmän evankeliumia


Kiitos viime blogistani saamastani palautteesta. Koetan pitää teidät ajan tasalla, mitä metsähallitus rintamalla tapahtuu.

Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä täytti 30 vuotta ja järjesti juhlan kunniaksi viime viikon lopulla eduskunnassa seminaarin. Tilaisuudessa kuultiin luontoryhmän perustajan, kansanedustaja Pertti Salolaisen (kok.) juhlapuhe, jossa hän kovin sanoin arvosteli eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevaa aluehallintouudistusta. Salolainen pelkää, että uudistuksella lopetetaan nykyinen ympäristöhallinto alueelta.

Salolainen on oikeassa: nykyiset ympäristökeskukset lopetetaan, koska hallitus on päättänyt lakkauttaa lähes tulkoon kaikki nykyiset valtion aluehallintovirastot. Ympäristöasioiden hoito ei kuitenkaan tämän takia alueilta häviä tai lakkaa. Ympäristökeskusten virkamiehet siirtyvät hoitamaan tehtäviään ensi vuoden alusta perustettaviin uusiin aluehallintoyksiköihin; elinkeinot, liikenne ja ympäristökeskuksiin sekä aluehallintovirastoihin.

Totta kai ympäristöministeriössäkin tunnetaan haikeutta, kun oma aluehallinto lakkaa. Peräpeiliin katsomisesta ei mielestäni ole kuitenkaan mitään hyötyä, vaan on keskityttävä tekemään uudesta hallinnosta mahdollisimman hyvä ja toimiva. Kun ympäristöväki on samassa talossa niiden virkamiesten kanssa, joiden tehtävänä on edistää elinkeinoja ja suunnitella liikenneväyliä, ympäristönäkökulma saadaan nyt mukaan elinkeinojen ja liikenteen suunnitelmiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Aluehallintouudistus ei ole läpihuutojuttu eikä helppo nakki millään tavalla. Noin 10 000 valtion alueilla työskentelevän virkamiehen työpaikka vaihtuu. Tässä vaiheessa valtion aluehallinnossa työskentelevät naiset ja miehet tarvitsevat niin meiltä hallinnolta kuin poliittisilta päättäjiltä kaiken avun ja tuen, jotta Salolaisenkin puolueen tiukasti ajama aluehallintouudistus saa hyvän alun.

Ympäristöasioista on pidetty saarnoja, miten ympäristön kannalta tulisi kestävästi elää ja olla. Olisi korkea aika myös evankeliumille, jolla levitetään ympäristötietoutta muunkin hallinnon päätöksentekoon. Tällaiseen ennakoivaan vuorovaikutukseen uuden aluehallinnon ympäristöväki pystyy ja haluaa.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Tervetuloa blogisivuilleni

Tervetuloa

blogisivuilleni, jotka avautuivat tänään. Tältä palstalta voit lukea ympäristöhallinnon tuoreimpia kuulumisia ministeriön "emäntäpiian" näkökulmasta.

Mutta asiaan. Eilinen Aamulehti kertoi oman ministerimme Paula Lehtomäen ja maa- ja metsätalousministeri Sikka Liisa Anttilan päässeen sopuun metsähallituksen tulevasta toimintallista. Tarkoituksena on, että metsähallituksesta tulee yleisradion ja veikkauksen tapainen valtion omistama erillisyhtiö.

Syy miksi metsähallituksen organisaatiosta ylipäänsä keskustellaan, löytyy EU:n komissiosta. Komissio linjasi, ettei valtion omistama Destia voi olla teitä rakentava liikelaitos, vaan sen tulisi olla osakeyhtiö. Tämän jälkeen valtiovarainministeriö asetti työryhmän miettimään, tulisiko Metsähallituksestakin valtion muiden liikelaitosten tapaan tehdä osakeyhtiö.

Ministerien linjauksen jälkeen on kysytty, onko ympäristöministeriö kääntänyt takkia. Ovathan ministeriön virkamiehet liputtaneet niin metsähallituksen johtokunnassa kuin tähän astisessa valmistelussa sen mallin puolesta, että liiketoiminta menee firmaan, mutta yhteiskunnalliset palvelut kuten kansallispuistojen hoidon pitää pysyä valtiolla viranomaistehtävänä.

Poliittinen linjaus on tehty, mikä tarkoittaa meidän virkamiesten osalta, että "pulinat pois". Jotain ministerien linjauksessa kuitenkin jäi selvitettäväksi. Nimittäin pääkysymys, soveltuuko erillisyhtiön malli oikeudellisesti ylipäänsä metsähallituksen kaltaiseen organisaatioon, jolla on paljon yhteiskunnallisia palvelutehtäviä.

Valtio omistaa Suomen maa- ja vesipinta-alasta kolmanneksen. Koko luonnonsuojelun käytännön hallinto on metsähallituksella. Metsähallitus päättää myös yksityisten kansalaisten virkistäytymiselle tärkeistä metsästys- ja kalastusluvista. ja valtiohan olemme me kaikki kansalaiset. Viime kädessä on kysymys siitä, millaisen firman hoitoon yhteisen omaisuuden annamme, jos annamme.

Mikä Sinun käsityksesi on metsähallituksesta ja sen tulevaisuudesta. Sivuilleni pääset linkistä: http://pokanmietteet.blogspot.com/

Hannele