LEIMAKIRVES

Kööpenhaminan kokous päättyi sekavissa tunnelmissa. Valtionpäämiehet hyväksyivät kannanoton, jonka käytännön merkitys nähdään lähi aikoina. Pakko tunnustaa, että epäusko YK:n kykyyn hoitaa ilmastoneuvotteluja valtasi mielen. Olisiko sittenkin paremmin, että ilmastosopimuksia tehtäisiin jatkossa pienempinä palasina? Jos esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina pääsisivät sopimukseen päästöjen leikkauksista, ratkaisulla olisi todellista vaikutusta hiilipäästöihin. Ovathan nämä kaksi maata maapallon suurimmat päästöjen aiheuttajat. EU samoin kuin monet muutkin maat ovat sitoutuneet omiin kansallisiin päästövähennyksiin. Tällä tiellä mennään joka tapauksessa eteenpäin.

Myönteistä oli, että ilmastomuutoksen pysäyttämistä ei kokouksessa kukaan asettanut kyseenalaiseksi. Maapallolla ollaan ilmastouskossa, mutta ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi konkreettiset toimet, joihin kaikki sitoutuvat, ovat tiukassa.

Kööpenhaminan ilmastokokoukseen kiiri viestejä eduskunnan budjettikäsittelystä. Kansanedustaja Antti Rantakangas kunnostautui ympäristöministeriön pääluokan käsittelyssä moittimalla taas ministeriötämme. Nyt olemme hänen mielestään taistolaisten linnakke.

Me ympäristöministeriöläiset emme paheksu viherpiipertäjä-nimitystä, mutta vanhanaikaisten puolueleimakirveiden heitteleminen on väärin.

Oltuani runsaan vuoden ympäristöministeriössä hommissa, voin omasta puolestani sanoa, etten ole koskaan kysynyt ministeriön virkamiehiltä, onko heillä jonkun puolueen jäsenkirja vai ei, enkä tule kysymään. Minusta on tärkeintä, että virkamies osaa hommansa.

Toivottelen hyvää ja rauhallista joulua, jonka aion viettää tutuissa maisemissa Kemijokivarressa Lapissa.

MITTAVIN URAKKA VIELÄ EDESSÄ?

Ympäristöhallinnon mittava urakka ensimmäisten vesienhoitosuunnitelmien valmistelemiseksi saatiin eilen hienosti päätökseen, kun valtioneuvosto hyväksyi seitsemän Manner-Suomen vesienhoitosuunnitelmaa. Suunnitelmien laatiminen on ollut melkoinen ponnistus alueellisissa ympäristökeskuksissa, vesienhoitoalueilla, Suomen ympäristökeskuksessa ja täällä ympäristöministeriössä. Se on tietysti vaatinut paljon työtä myös kaikilta niiltä viranomaisilta ja sidosryhmiltä, jotka ovat osallistuneet yhteistyöryhmien toimintaan tai antaneet muulla tavalla panosta suunnitelmien valmisteluun.

Nyt kun suunnitelmat ovat valmiita, voimme hyvällä syyllä olla ylpeitä niistä. Suunnitelmat on laadittu hyvin monipuolisella asiantuntemuksella. Meillä on kattava tieto Suomen vesien tilasta, tavoitteet on asetettu sekä määritelty millä toimilla ja keinoilla tavoitteet aiotaan saavuttaa.

Työ ei kuitenkaan lopu tähän. Oikeastaan mittavin urakka on vasta alkamassa. Vesienhoidon suunnitelmille tarvitaan realistinen toteuttamissuunnitelma ja –aikataulu.

Tämä työ on tarkoitus aloittaa heti ensi vuoden alussa .

Valtioneuvostokin edellytti eiliseen päätökseen liittyvässä lausumassaan, että vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi laaditaan 31.12.2010 mennessä laajapohjaisena yhteistyönä vesienhoidon toteutusohjelma, jolla luodaan myös valmiuksia kauden 2016 - 2021 vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle.

Se on tiedossa, että toimia tarvitaan maatalouden päästöjen vähentämiseksi, jotta vesistöjen rehevöityminen voidaan estää. Tällä saralla työ on pitkäjänteistä, eikä tuloksia välttämättä näe heti seuraavana vuonna.

Oman lisänsä toteuttamisen keinoihin tuo emeritus kansliapäällikkö Lauri Tarasti, joka jättää mietelmänsä, miten haja-asutusalueiden jätevesiasiat pitäisi järjestää. Selvitysmies Tarasti luovuttaa raporttinsa ympäristöministeri Paula Lehtomäelle ensi maanantaiaamuna. Etukäteen on tiedossa, että Tarasti on kuunnellut hartaasti syksyn aikana toimijoita ja maaseudun asukkaita.

Vuonna 2004 ympäristöministeri Ja Erik Enestamin hyväksymä asetus on herättänyt lähes yhtä kiivasta keskustelua kentällä kuin 1990-luvulla Natura. Asetuksen toimeenpano ei myöskään ole sujunut aikoinaan suunnitellulla tavalla. Asetuksen määräykset tulevat voimaan kymmenen vuoden siirtymäajan päätyttyä eli vuonna 2014.

PERÄPEILIIN KATSOMINEN EI KANNATA

Tulihan se taas sieltä: tällä kertaa keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas ehdottaa ympäristöministeriön lakkauttamista.

Ymmärrän oikein hyvin, että keskustalaisilla on jäänyt takavuosilta ympäristöasioiden hoidosta paljon hampaan koloon. On ollut Naturaa, vesiasioita ja rantojen suojelua sekä haja-asutusalueiden jätevesikysymyksiä.

Ympäristöasioissa peräpeiliin katsominen ei ole järkevää, eikä edes hyödyllistä. Keskustalaistenkin kannattaisi nähdä, mikä painoarvo ympäristöasioilla tänä päivänä maailmalla on. Trendinä on vahvistaa ympäristöasioiden hoitoa politiikassa ja hallinnossa eikä vähentää. Hyvänä esimerkkinä on Euroopan unionin uusi salkkujako. Ympäristöasioille tuli peräti kaksi salkkua: komissaarit sekä ilmasto- että ympäristöasioille.

Olisi hyvin omituista, jos ympäristöasioitaan hyvin hoitanut Suomi lakkauttaisi oman ympäristöministeriönsä, varsinkin kun ilmasto- ja energia-alalla eivät näytä haasteet ainakaan vähenevän.

Kokonaan eri asia on, mikä maa- ja metsätalousasioiden oikea paikka on hallinnossa. Maatalouden merkitys elinkeinona on epäilemättä kutistunut niistä päivistä, kun keskusta oli maalaisliitto. Ollaanko silti valmiita siihen, että maatalous- ja metsäasioita hoidetaan muiden elinkeinojen joukossa työvoima- ja elinkeinoministeriössä? Mitä maataloustuottajat itse asiasta ajattelevat. Jos kaikkien elinkeinojen paikka on nykyään TEM:ssä, silloin riista-, kala-, poro- ja vesiasiat maa- ja metsätalousministeriössä kuuluisikin yhdistää ympäristöministeriön toimialaan.