tiistai 22. marraskuuta 2011

Kun syyllinen on tiedossa, kyllä rikoskin keksitään


Sen jälkeen kun maaseudun valtalehti syytti ympäristöministeriötä aikeista kieltää metsästys luonnonsuojelualueilla, keskustelu metsästyksestä on jatkunut kiivaana. Tuntuu siltä, että ympäristöministeriöön suhtaudutaan metsästysasioissa kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa niihin, jotka pidätettiin: kun syyllinen tunnetaan, kyllä hänelle rikoskin keksitään.

Valtion maille ollaan perustamassa uusia luonnonsuojelualueita. Tämä tapahtuu laajalla säädösvalmistelulla, joka on juuri käynnistymässä. Työ on vasta aluillaan, eikä yhdestäkään alueesta ole vielä tehty päätöstä.

Ympäristöministeriö tekee perustamisasetukset avoimesti, ja ottaa lain valtuussäännösten puitteissa huomioon alueille kohdistuvat erilaiset intressit. Asetuksia tullaan valmistelemaan tiiviissä yhteistyössä esimerkiksi metsästys- ja luonnonsuojelujärjestöjen sekä kuntien kanssa.

Luonnonsuojelualueita voidaan nyt ryhtyä perustamaan, koska luonnonsuojelulakiin täsmennettiin tämän vuoden alussa sitä koskevat periaatteet. Kyse on valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien toteuttamisesta. Nyt tehtävät päätökset eivät koske jo olemassa olevia luonnonsuojelualueita.

Suurin osa lähivuosien aikana perustettavista luonnonsuojelualueista sijaitsee Pohjois-Suomessa metsästyslain 8 §:n määrittämällä alueella. Näillä alueilla metsästys tulee olemaan pääsääntöisesti sallittua. Etelä-Suomessa sijaitsevilla alueilla metsästäminen taas on ollut vanhastaankin pääsääntöisesti kiellettyä.

Sekä etelässä että pohjoisessa perustamisasetukseen voidaan kuitenkin tehdä tapauskohtaisen harkinnan perusteella metsästyksen sallivia tai kieltäviä poikkeuksia. Alkamassa olevan säädösvalmistelun yhtenä tehtävänä on näiden poikkeusten määrittely. Kaikille luonnonsuojelualueille metsästys ei sovi, vaikka kokonaisuutena uusi luonnonsuojelulaki onkin metsästyksen suhteen aiempaa lakia sallivampi.

Sekä luonnonsuojelulla että metsästyksellä on oma tärkeä roolinsa luonnon kiertokulussa. Näin ajatellaan myös täällä ympäristöministeriössä.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Valtio uudistaa henkilöstöpolitiikkaansa


Tänään valtiovarainministeri Jutta Urpilainen oli kutsunut valtion ylintä virkamiesjohtoa ja henkilöstöjärjestöjen edustajia tilaisuuteen, jossa avattiin keskustelu, millaisilla eväillä Kataisen hallitus aikoo valtion henkilöstöpolitiikkaa hoitaa. Positiivista tilaisuudessa oli ensinnäkin se, että ministeri oli paikalla tilaisuuden alusta loppuun, johti kokousta, piti avaus- ja kokouksen yhteenvetopuheenvuorot – ilman papereita.. Tavallisesti on saatu tottua siihen, että ministeri pistäytyy lukemassa virkamiesten hänelle laatiman puheenvuoron ja poistuu nopeasti takavasemmalle. Jutta Urpilainen osoitti olevansa toista maata. Tällaisen avauksen jälkeen voi jo odottaakin, että valtion henkilöstöpolitiikkaa hoidetaan uudella otteella.

Vuodesta 2005 saakka valtionhallinnossa on ollut käytössä tuottavuusohjelma. Tuottavuusohjelma on leimattu henkilöstön vähentämisohjelmaksi, koska ohjelman mukaan valtion hallinnon henkilöstö vähenee siten, että valtiovarainministeriö kunkin vuoden alussa vähentää viraston budjetista palkkarahat, jonka jälkeen viraston tehtävänä on huolehtia henkilökunnan vähentämisestä. Kun valtion hallinnosta eläköidytään nyt runsaasti, henkilöstön vähentäminen on voitu tehdä pääosin ilman irtisanomisia. Valtion henkilöstön piirissä ohjelma ei ole pidetty erityisen kannustavana, koska valtion työtehtävät eivät ole vähentyneet samassa tahdissa, vaan työt on jaettu jäljelle jäävien kesken.

Hallitusohjelmassa vanha tuottavuusohjelma aiotaan korvata udelle vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmalla. Kuultiin, että enää valtiovarainministeriö ei aio laskea henkilötyövuosia, vaan antaa eurot, joiden mukaan väkeä saa palkata. Ja tietenkin valtio säästää niitä euroja. Seminaarissa käytiin hyvä keskustelua niistä odotuksista, mitä valtion henkilöstöpolitiikan suhteen on niin virastojen johdolla kuin henkilöstöjärjestöillä. Ainakin valtiovarainministeriön väki ja ministeri saivat hyvät eväät uuden ohjelmansa käynnistämiselle.