Ympäristöministeriön hiilijalanjälki laskettiin

Ympäristöministeriön toiminnan koko hiilijalanjälki laskettiin ensimmäisen kerran käyttäen WWF:n ilmastolaskuria. Yhteensä ministeriön hiilidioksidipäästöt olivat 17 30,56 tonnia. Yhtä työntekijää kohden päästöjä syntyi keskimäärin 5,77 tonnia.

Ympäristöministeriössä ryhdyttiin kolme vuotta sitten systemaattisesti suunnittelemaan, miten ministeriön sähkön ja lämmön kulutuksessa voidaan olla energiapihimpiä, miten matkustamista ja paperinkäyttöä vähennetään. Tehtiin myös suunnitelma jätteiden määrän vähentämisestä ja kierrätyksestä. Koko ympäristöministeriön henkilökunta on ollut innolla mukana muuttamassa työpaikkaa todelliseksi ekovirastoksi.

Viime syksynä saavutettiin ekoviraston elämässä yksi merkkipaalu, kun YM:n ympäristöjärjestelmä sai Green Office-merkin.

Mitä on käytännössä tapahtunut? Sähkössä ministeriö on siirtynyt käyttämään uusiutuvaa energiaa. Paperin kulutus on suorastaan romahtanut ja matkustaminen on vähentynyt. Videoneuvottelut sitä vastoin ovat lisääntyneet. Roskakorit ovat hävinneet työhuoneista. Niiden sijalla on yhteisissä tiloissa kierrätyspisteitä. Talon puolesta virkamiehillä ja –naisilla on käytettävissä polkupyöriä työmatkoja varten.

Ympäristöministeriöstä kuitenkin matkustetaan yhä tiiviisti ilmastoneuvotteluihin ja muihin kansainvälisten järjestöjen kokouksiin. Yli 90 prosenttia Suomen ympäristölainsäädännöstä tulee EU:sta,. Sinne on pyrittävä vaikuttamaan. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että ympäristöministeriön hiilijalanjäljestä valtaosa tulee matkustamisesta.

Vielä joitakin aikoja sitten ympäristöministeriössä kompensoitiin matkustamista ostamalla päästöoikeuksia vapailta markkinoilta. Valtiovarainministeriön mielestä päästöoikeuksien ostaminen ei ollut sopivaa. Ilmastopäästöjen kompensoimista rahaministeriökään ei kuitenkaan periaatteessa vastusta. Ministeriössä etsitäänkin nyt sopivaa tapaa, jolla matkustamisen aiheuttamat hiilipäästöt voidaan kompensoida.

Säästämisähkyä

Hallituksen strategiariihen päätelmät olivat odotetut, ainakin täällä valtion virkakunnan näkövinkkelistä. Lisää kiristyksiä julkiseen talouteen on luvassa jahka hallitus saa pidettyä runsaan kolmen viikon päästä olevan kehysriihensä. Sitä ennen kukin ministeri käy valtiovarainministerin kanssa ministeriökohtaiset kehyskeskustelunsa,. Niissä monet asiat jäänevät odottamaan koko hallituksen budjettilinjausta.

Selvää on, ettei julkisessa taloudessakaan voi kuluttaa enemmän kuin tienaa ja juuri tällä hetkellä Suomen päätulolähde, vienti käy heikolla hapella ja valtion varotulot pienenevät.

Julkisessa taloudessa on kuitenkin ollut kova kulukuuri jo lähes tulkoon kaksikymmentä vuotta. Tuottavuusohjelma, jolla valtion henkilöstöä on suunnitelmallisesti vähennetty, on sekin ollut voimassa jo vuodesta 2005 ja jatkuu vuoteen 2015. Nykyinen hallitus on aloittanut uuden valtion henkilöstöä koskevan ohjelman, vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma, jonka työ on alkanut. Tässä työssä tullaan edellyttämään, että kaikki ministeriöt arvioivat omat ydintoimintansa ja epäilemättä myös ne tehtävät, joiden tekemisestä voidaan luopua.

Valtionhallinnossa on tosiaankin totuttu tekemään enemmän asioita vähemmällä väellä. Välistä tuntuu, että valtion henkilöstöä painaa jo melkoinen säästämisähky, koska vuodesta toiseen on jouduttu elämään tiukemilla budjeteilla ja vähemmällä henkilöstöllä.

Nyt on sitten jo pakko vähentää tehtäviäkin. Karsinnasta tulee vaikea, koska reunaehdot tulevat siitä, mitä kansalaiset sivistysyhteiskunnassa kohtuullisesti voivat valtiolta odottaa.