keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kaivoskonferenssissa Rovaniemellä


Harvoin olen kuullut niin yhdensuuntaisia puheenvuoroja kaivoksista ja niiden ympäristövaikutuksista kuin täällä Rovaniemellä eilen 23.4. alkaneessa Barents-konferenssissa. Paikalla on pari sataa hallinnon, yritysten ja tutkimuslaitosten edustajaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä sekä Kanadasta.

On kuultu, että kaivokset ovat erilaisia samoin kuin niiden ympäristövaikutukset. On todistettu, että kaivos muuttaa ympäristöä ja ekosysteemejä peruuttamattomasti. Kaikkia kaivostoiminnan aiheuttamia vaurioita ympäristöön ei pystytä kokonaan poistamaan, mutta parhaalla käytettävissä olevassa teknologialla haitalliset ympäristövaikutukset voidaan minimoida. Haitat ympäristölle usein myös jatkuvat vielä kaivostoiminnan loputtua. Tähänkin pitäisi osata varautua.

Kaivosyhtiöiltä on toivottu avoimuutta kaikessa toiminnassaan. Niiden vastuulla on hankkeiden suunnittelu mahdollisimman hyvin ja parhaalla teknologialla. Asukkailla ja muilla vaikutusalueella toimivilla yrityksille on annettava todenmukainen kuva kaivoshankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suomalaiset ovat puhuneet kaivoshankkeiden aiheuttamista ongelmista vesistöille, ruotsalaiset pölystä ja melusta. Norja on vasta herännyt kaivosasiaan. Siellä tehdään suunnitelmia myös merenalaisten mineraalien hyödyntämiseksi. Venäläiset ovat puhuneet paljon toiminnassa olevien vanhojen kaivosten, kuten Petsamon nikkelikaivoksen ja sulaton ympäristöongelmista ja siitä, mitä niiden ratkaisemiseksi halutaan tehdä. Kanadassa sosiaalinen lupa on keskeinen osa kaivosyhtiön toimintaa. Sen hankkimiseen panostetaan ja sitä pidetään jopa tärkeämpänä kuin viranomaisten lupia. Sosiaalisella luvalla tarkoitetaan hyväksyntää, jonka kaivosyritys tarvitsee ympäröivältä yhteiskunnalta koko elinkaarensa ajaksi.

Ympäristöjärjestöt kaipaavat ryhmäkannetta kaivosasioihin kansalaisten avuksi. Matkailuväki haluaisi perustaa suojavyöhykkeen matkailukeskuksen ympärille. Alan mielestä matkailijan luontokokemusta ei saa pilata kaivoksella. 

Konferensissa tuotiin hyvänä esimerkkinä esille Kittilän kultakaivos ja Levin matkailukeskus, joiden välillä ei ole ristiriitaa. Paikallaolijat  olivat laajasti sitä mieltä, että eri vaihtoehdot ja intressien punninta pitää tehdä riittävän aikaisessa vaiheessa.

Konferenssissa kerrotut hyvät ympäristökäytännöt soisi tulevan laajemminkin tutuiksi. Itse tulin vakuuttuneeksi, että kaivosalan suhteen on syytä katsoa jo pitemmälle. Tavoitteeksi olisi asetettava, että kaivosteollisuus muun teollisuuden tapaan käyttää jatkossa parasta mahdollista teknologiaa ja EU:sta tutut BAT-määräykset ulotetaan koskemaan myös kaivostoimintaa.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Talvivaara teki sen taas


Talvivaara teki sen taas. Vuotava kipsisakka-allas aiheutti uuden ympäristöongelman aiemmin tapahtuneen lisäksi. Metallipitoista jätettä ei tällä kertaa päässyt valumaan kaivosalueen ulkopuolelle paikallisten asukkaiden kiusaksi, vaan se pystyttiin varastoimaan kaivosalueelle. Alueella on Kainuun Ely-keskuksen tietojen mukaan varastoituna noin 7 miljoonaa kuutiota vettä. Nyt arvioidaan, että kipsisakka-altaasta karkasi noin 400 000 kuutiota jätevettä. Suomen ympäristökeskus ympäristöministeriön pyynnöstä antaa hydrologista apua Kainuun ELY-keskukselle.


Yhtiö on usean kerran hakenut poikkeuslupaa jätevesien juoksuttamiseen ympäröivälle alueelle, toki puhdistettuna. Viimeksi Kainuun ELY-keskus antoi tällaisen luvan viime helmikuussa osalle yhtiön hakemusta vesimäärästä. Loput siirrettiin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus puolestaan äskettäin antamalla välipäätöksellään merkittävästi rajoitti yhtiön mahdollisuutta laskea jätevettä etelänpuoleiselle alueelle. Lopullinen päätös ratkennee lähi viikkoina. Parhaillaan Kainuun ELY:n käsittelyssä on taas uusi poikkeuslupahakemus, jossa yhtiö anoo lupaa laskea vesiä, vedoten viikonvaihteessa sattuneeseen uuteen vuotoon. Yhtiö on myös aloittanut heti ilmoituksen annettuaan lisäjuoksutukset, joihin sillä ei ole lupaa. Ollaan siis luvanvastaisessa tilanteessa.

Tiedossani ei ole, miten Kainuun ELY aikoo asian ratkaista. Se voi hyväksyä tai hylätä yhtiön hakemuksen tai siirtää sen lupaviranomaisen käsittelyyn Ouluun. Se voi myös  vaatia yhtiötä heti keskeyttämään lisäjuoksutukset ja edellyttää toiminnanharjoittajaa uhkasakolla tai hallintopakolla palaamaan luvanmukaiseen tilanteeseen. ELY joutuu myös tekemään patoturvallisuuslain mukaisen riskiarvioinnin; kestävätkö padot ja niiden takana olevat vesimassat kevättulvia lumien alkaessa sulaa ilman lisäjuoksutuksia. Yrityksellä pitäisi kaikkia näitä riskitilanteista varten olla kattavat suunnitelmat, mutta vaikuttaa siltä, että ainoa suunnitelma on veden juoksuttaminen ympäröivään luontoon.

Oulun lupaviranomaisilta odotetaan ennen muuta ratkaisu Talvivaaran uuden ympäristöluvan osalta. Saako yritys jatkaa toimintaansa ja jos saa, millaisilla ehdoilla. Oululta odotetaan jätevesien käsittelyyn ja vesien kokonaishallintaan yleisemminkin selkeitä määräyksiä. Oulun päätöksen piti olla valmis jo viime keväänä, mutta uudet kiemurat yhtiön toiminnassa ovat epäilemättä tuoneet mutkia matkaan. Päätöstä ei varmasti helpota viime aikoina julkisuudessa esillä olleet uutiset siitä, että yhtiöllä on yhä vaikeuksia saada ydinprosessinsa, bioliuotusmenetelmä toimimaan asianmukaisesti.